Jääkiekon ystävänä olen usein miettinyt, kuinka seurat voisivat auttaa pelaajaa sopeutumaan elämään Suomessa. Vai onko sopeutuminen täysin pelaajan omalla vastuulla? Seurat pyörittävät toimintaansa ammattimaisesti osakeyhtiönä, mutta onko toiminta keskittynyt aivan täysin urheilun puolelle sillä oletuksella, että kyllä pelaaja kysyy, jos on jotain vailla?

Kuten muissakin yrityksissä, palkat tekevät suurimman loven budjettiin, sillä joukkueet investoivat ison summan rahaa ulkomaalaisen pelaajan palkkaan. Mutta mikä olisi tulos, jos panostettaisi myös pelaajan muiden taitojen, esimerkiksi kielitaidon kehittämiseen? Näkyisikö panos myös pelikentällä?

Urheilijan arki kun pyöriin urheilun ympärillä koko vuoden voisi seurat luontevasti tarjota juurikin digitaalisia oppimateriaaleja pelaajilleen, jolloin opiskelu ei olisi sidottu aikaan taikka paikkaan. Samalla seura panostaisi urheilijan uran jälkeiseen elämään ja helpottaisi hänen siirtymistään työelämään. Koulutus antaisi myös hyvää vastapainoa ja mielekästä tekemistä vapaa-ajalle. Mutta miten toimia tilanteessa, kun pelaajalla on myös perhettä eli kotijoukkoja?

Kotijoukot ovat tärkeässä roolissa urheilu-uran aikana, he kun ovat niitä, jotka huolehtivat arjen sujuvuudesta, jotta pelaaja pääsee täysillä keskittymään omaan tekemiseensä. Mielestäni heitä ei saisi missään nimessä unohtaa. Olisiko ratkaisu siinä, että myös heille tarjottaisiin mahdollisuutta oppia kieltä? Esimerkiksi lapselle voitaisiin tarjota oppimispelejä, joita pelattaisiin kotona yhdessä vanhempien kanssa. Samalla vanhemmat oppisivat kieltä, kun puuhaavat lapsensa kanssa.

Urheilijahan on työntekijä yrityksessä, ja yrityksissä pyritään auttamaan työntekijää sopeutumaan elämään Suomessa muun muassa tarjoamalla hänelle kielikoulutusta. Miksi siis ei myös voisi panostaa enemmän pelaajan sopeutumiseen? Luulen, että tässä on kyse luuloista ja käsityksistä. Luullaan, että ainut tapa saada kielikoulutusta on hankkia kouluttaja paikan päälle tiettyyn ajankohtaan ja tiettyyn paikkaan. Verkko kuitenkin antaa paljon eri mahdollisuuksia, jotka toimivat hyvinä vaihtoehtoina perinteiselle koulutukselle. Kouluttajan voi tavata verkossa omalta koneelta käsin ilman, että tarvitsee erikseen varata tiloja. Tehokasta, eikö vain? Ja eihän kielitaidon kehittämisen tarvitsisi jäädä vain ulkomaalaisiin pelaajiin, voisivathan seurat tarjota kielikoulutusta kotimaisillekin pelaajille. Digitaalisia materiaaleja hyödyntäen koulutus olisi myös kustannustehokasta.

Kielen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii ennen kaikkea 1. motivaatiota, 2. tavoitteita ja 3. seurantaa. Digitaalisilla materiaaleilla voidaan tarjota monipuolisia työkaluja, jotta nämä kolme kohtaa saadaan toteutettua.

Antti Arhio
Sales & Customer Support