Nykyään olen päässyt kouluttamaan yhä enemmän myös verkon kautta. Opiskelijoilta on tullut positiivista palautetta siitä, että etäkoulutus on hyvää harjoitusta puhelinkeskusteluja ja koko ajan lisääntyviä videokonferensseja varten. Koulutus kannattaa silloin tällöin pitää etäkoulutusvälineellä myös ihan vain ajan säästämisen vuoksi.

Yksityisopetuksessa etäkouluttaminen ei suuresti poikkea lähikoulutuksesta, ryhmien etäkoulutuksessa sen sijaan kannattaa huomioida joitakin seikkoja. Esimerkiksi parikeskustelu ei nykytekniikalla ole mahdollista käyttämissäni ympäristöissä (Huom. minulla ei suinkaan ole kokemusta kaikista järjestelmistä). Olen verrannut koulutustilannetta verkon kautta 90-luvulla suosittuun Kymppitonni-ohjelmaan. Opiskelijat istuvat luurit päässä, kouluttaja näkee heidät näytöllään kunkin omassa ruudussaan ja kukin saa vuorollaan luvan puhua.

Hyvä esimerkki koulutuksesta, joka toimii mitä loistavimmin verkon yli, on Hätäkeskuslaitoksen ruotsin tehostamiskoulutus. Opiskelijoita on useilta paikkakunnilta, joille kaikille ei olisi resursseja järjestää lähikoulutusta. Lisäksi suurin osa koulutettavista on hätäkeskuspäivystäjiä, joten mikä olisikaan parempi tapa heille harjoittaa työssä tarvittavaa kielen osaamista kuin ruotsin puhuminen ”luuriin”. Haasteena etäkoulutuksessa saattaa ainakin tänä päivänä vielä olla yritysten ja yhteisöjen tiukat palomuuriasetukset, joista etäkoulutusohjelmilla voi olla hankala päästä läpi. Uskon kuitenkin, että etäkoulutus tulee jossain määrin korvaamaan lähikoulutuksen. Tekniikka kehittyy ja, mikä tärkeintä, työelämään siirtyy ihmisiä, jotka ovat pelanneet Skypen ja vastaavien ohjelmien kanssa koko ikänsä.

Tiina Tanskanen-Kudjoi, kouluttaja
tiina.tanskanen-kudjoi(at)promentor.fi